Megapikselihulluus

Kameran laatu ja hyvyys ei riipu megapikselien määrästä. Toistan: älä tuijota megapikselilukemaa.

Kaikissa uusissa digipokkareissa on aivan tarpeeksi megapikseleitä kenen tahansa tarpeisiin, oli kyseessä sitten sunnuntaikuvaaja tai tosissaan valokuvausharrastusta aloitteleva. Miksi? Ellet ole tilaamassa metri kertaa metri kokoisia paperikuvia, pikseleiden määrällä ei ole kuuluisan 6 megapikselin haamurajan jälkeen pokkareissa käytännössä mitään merkitystä. Tietysti määrällisesti enemmän pikseleitä tarkoittaa parempia rajausmahdollisuuksia, mutta pokkareissa tulee esiin tässä vaiheessa eräs harmittava pullonkaula: optiikka.

Pokkareissa objektiivit ovat ensinnäkin hyvin pieniä ja niissä on tehty sen takia kompromisseja, jolloin laatu kärsii. Toinen seikka selvinnee vertaamalla pokkarin objektiivia digijärkkärin objektiiveihin. Esimerkiksi edes Canonin luksus-tason objektiivien piirtokyky ei ole niin hyvä, että ne pystyisivät erottelemaan jokaisen yksityiskohdan, joihin kennon tarkkuus kuitenkin riittäisi. Tällöin rajatun kuvan laatu on huono, vaikka pikseleitä olisikin ne mahtavat 15 miljoonaa.

Eikä siinä kaikki. Kun pikseleitä pakataan pienelle alalle paljon, lisääntyy niin sanottu kohina eli kuvan rakeisuus huomattavasti. Tällöin kuvanlaatu heikkenee, ja eihän kukaan halua niin käyvän? Todennäköisesti luet tätä tekstiä näytöltä, jossa on noin 1,3-2 megapikselin tarkkuus. Mieti mitä käy, kun 15 megapikseliä pakataan pinta-alalle, joka on sata kertaa pienempi kuin näyttösi pinta-ala.

Ulkonäkö vastaan käytettävyys

Vaikka se pokkari olisikin niin ihanan pinkki ja kiiltäisi hienosti, vedä henkeä ja mieti vielä uudestaan.

Jos olisin itse valitsemassa pokkaria, eräänä kriteerinä olisi sen käsiteltävyys. Sen tulisi sopia käteen (eli ei mikään minikokoinen ja suorakaiteen muotoinen) ja siinä tulisi olla kaikki tarvittavat näppäimet suoraan käden ulottuvilla eikä piilotettuna valikoiden taakse. Tällöin kuvaaminen on huomattavasti helpompaa ja vakaampaa, eikä niitä tärähtäneitä kuvia tule enää niin usein. Suosittelen hypistelemään eri kameroita fyysisesti kaupaoissa ennen lopullisen päätöksen tekemistä.

Ominaisuudet

Mieti mitä kuvaat ja valitse sellainen kamera, josta löytyy tarvittavat ominaisuudet.

Muutamia hyödyllisiä ominaisuuksia ovat kuvanvakain, optinen etsin sekä optinen zoom. Eräs hyvin tärkeä seikka on viive laukaisimen painamisen ja sulkimen toiminnan välillä. Lähes kaikki kokeilemani pokkarit ovat olleet tällä saralla todella hitaita, joten nopeiden tilanteiden kuvaaminen niillä on melko hankalaa.

Jos kameralta haluaa enemmän ja tavoitteena on oppia ihan aikuisten oikeasti kuvaamaan, kamerasta on hyvä löytyä manuaalinen tila, jossa saa asetettua aukon ja valotuksen sekä muut asetukset manuaalisesti. Mikäli tämä ei ole tavoitteena, riittänevät normaalit kuvaustilat arkiseen käyttöön (automaattinen, maisema, yökuvaus jne.).

Lisävarusteet ja takuu

Jos omistat jo digikameran, tutki, mitä muistikortteja se syö ja minkä merkkinen se on.

Saman valmistajan kamerat ovat usein yllättävän samanlaisia. Napit ovat samoissa paikoissa, valikot toimivat samalla tavalla ja kamerat syövät samoja muistikortteja. Tämän vuoksi saman valmistajan kameran ostaminen saattaa tulla halvemmaksi ja sen käyttöönotto on helpompaa. Kameran ostettaessa on hyvä tarkistaa, että mukana tulee vähintään usb-kaapeli. Kaikki eivät omista muistikortinlukijaa, joten kuvien siirtäminen tietokoneelle on mahdotonta ilman kaapelia.

Kannattaa myös tutkia, saako kameraan ostettua erillisiä akkuja tai muita hyödyllisiä lisävarusteita. Tällöin kameran elinikä pitenee. Mitä pidemmän takuun valmistaja antaa kameralle, sitä laadukkaampi se todennäköisesti on.

Vertaile, lue arvosteluja ja käytä aivojasi

Internet on pullollaan tietoa kaikesta digitaalisesta tekniikasta. Olisi hölmöä jättää käyttämättä hyödyksi sen tarjoamat mahdollisuudet.

Englannin kielen osaaminen on tarpeellinen taito ja yllättäen siitä on apua kameroitakin ostettaessa. Miksi? Jos todella haluaa tietoa jostakin, sen löytää kaikista varmimmin googlaamalla englanniksi. Esimerkiksi hakusanoilla ”kameran_malli+review”  löytyy tuhottoman paljon tietoa lähes jokaisesta kamerasta. Tiedon löytäminen suomeksi ei ole läheskään yhtä helppoa kuin englanniksi.

Maalaisjärjellä pääsee tässäkin asiassa pitkälle. Mikäli lähipiiristä löytyy joku kameroista tietävä, kannattaa kysyä apua valintaan siltä suunnalta. Jos olet tekemässä päätöstä aivan yksin, kannattaa ottaa huomioon seikat, jotka olen tekstissä maininnut. Voi olla että unohdin jotain oleellista, joten jos jäi kysyttävää kameran valitsemisesta yleisesti, laittakaa kommenttia.

Lopuksi vielä yksi vinkki: kuvan ottaa kuvaaja, ei kamera. Kuvan yleinen laatu riippuu siis suurimmilta osin kuvaajasta.

Oletus (versio 1):  Maassa on jättimäinen liukuhihna, joka pyörii lentokoneen liikesuuntaan nähden vastakkaiseen suuntaan samalla nopeudella kuin lentokone liikkuu. Pääseekö lentokone nousemaan ilmaan?

Oletus (versio 2):  Maassa on jättimäinen liukuhihna, joka pyörii lentokoneen liikesuuntaan nähden vastakkaiseen suuntaan samalla nopeudella kuin lentokoneen pyörät pyörivät. Pääseekö lentokone nousemaan ilmaan?

Kysymykset eivät ole vaikeita. Jos on lukenut fysiikkaa esimerkiksi lukiossa, ne ovat vielä helpompia. Lentokone siis nousee ilmaan. Selitän seuraavaksi, miksi se niin tekee. Käytän esimerkeissä hävittäjää.

Lentokone ei kiihdytä renkailla, se ei ole auto. Pidä tämä mielessä koko ajan. Renkaat ovat lentokoneen alla vain siksi, että ilman niitä konetta hiukan vaikea liikutella suurehkon kitkan vuoksi. Työntövoima, jonka avulla kone etenee, syntyy suihkumoottoreista. Jotta kone nousee ilmaan, se tarvitsee riittävän suuren nopeuden suhteessa ympäröivään ilmaan, jolloin siiven ala- ja yläpuolen välinen paine-ero kasvaa tarpeeksi suureksi. Tällöin syntyy nousemiseen tarvittava, ylöspäin kohdistuva voima, nimeltään nostovoima.

Suihkumoottorit työntävät takana olevaa ilmaa, jolloin koneen on lähdettävä liikkeelle riippumatta siitä, ovatko renkaat kovalla maalla vai liukuhihnalla. Liukuhihnan, renkaiden ja laakereiden aiheuttama kitkavoima on murto-osa koneen moottoreiden työntövoimasta, joten lentokoneen on liikuttava eteenpäin.

Tämä pätee molemmissa versiossa. Kun kone lähtee liikkeelle, lähtee liukuhihna pyörimään samalla nopeudella kuin lentokone versiossa 1 tai versiossa 2 renkaat. Version kaksi kitkavoima on lopussa suurempi kuin versiossa yksi, koska hihna pyörii nopeampaa. Suihkumoottorin aiheuttama työntövoima on kuitenkin niin suuri, että kone saavuttaa nousuun tarvittavan nopeuden ennen kuin kitkavoima kumoaa työntövoiman.

Jos koneessa olisi kitkattomat laakerit ja pyörät, se pysyisi paikoillaan ilman moottoreitakin, vaikka hihna pyörisi vastakkaiseen suuntaan yhtä Machia. Koska siinä ei ole, liikkuu se todellisuudessa hitaasti taaksepäin. Tämän voi todeta itse laittamalla polkupyörän juoksumatolle. Lentokone pysyisi todennäköisesti paikoillaan pyörivällä hihnalla, kun moottorit ovat tyhjäkäynnillä. Kun hihnan pyörimisnopeutta lisätään, on myös koneen lisättävä tehoa hiukan, koska kitkavoima laakereissa kasvaa. Heti kun työntövoima ylittää lepokitkan aiheuttaman vastusvoiman, kone lähtee liikkeelle.

Teoriassa kitka voi kasvaa niin suureksi, että koneen moottorien työntövoima ei riitä nostamaan konetta ilmaan. Tällöin koneen nousunopeuden olisi oltava todella suuri ja kitkavoiman tulisi kumota työntövoima. Niin kauan kuin koneeseen vaikuttaa työntövoima, se on kiihtyvässä liikkeessä. Käytännössä kuitenkin liukuhihnan laakerointi vastustaa liukuhihnan pyörimisnopeutta, eikä se voi todellisuudessa koskaan saavuttaa sellaista pyörimisnopeutta, joka vaadittaisiin tarvittavan kitkavoiman aikaansaamiseksi.

Havainnollistan tilannetta vielä lisää luvuilla. Esimerkiksi 5. sukupolven F-35 hävittäjän työntövoima jälkipolttimella on 178+ kN eli 178 000 Newtonia. Kitkavoiman suuruus ilmanvastus mukaan lukien on todennäköisesti luokkaa 10-40 kN, joten eiköhän se lentokone nouse ilmaan siitä liukuhihnalta melko kevyesti.

Jotkut eivät sitä vieläkään usko, mutta onneksi kyseessä ei ole uskonasia vaan puhdas fysiikka. Toki se hihna voi pyöriä teoriassa niin järjetöntä nopeutta, että kone ei pysty nousemaan ilmaan. Sellaista hihnaa ei pystytä rakentamaan, eikä niitä nopeuksia kestäviä muitakaan rakenteita.

60D:n uudet ominaisuudet verrattuna muihin Canonin malleihin:

• kääntyvä näyttö
• erilaisia luovia ”suodattimia”
• RAW-kuvien muokkaus kamerassa
• uusi näppäinasettelu
• elektroninen vesivaaka
• tuki SDXC-muistikorteille (jotka ovat järjettömän kalliita)
• kuvien tähditys
• videokuvauksen äänentasojen säätö

Verrattuna 7D:hen:

• AF Microadjustment puuttuu 60D:stä
• 60D 96% etsinkuva vs. 7D 100%
• 7D:ssä nopeampi sarjakuvaus
• 7D:ssä paremmat tarkennusominaisuudet / enemmän tarkennuspisteitä
• 7D:n magnesiumrunko vs. 60D:n alumiini sekä polykarbonaattihartsi ja lasikuitu
• CF vs. SD, voi olla että SD on tulevaisuutta mutta riippuu käyttäjästä, kumpaan kallistuu

Kallistuisin itse 7D:n puolelle, syyt ovatkin yllä. Mielestäni 60D on melko turha päivitys, mutta joillekin varakkaammille aloittelijoille se voi olla ihan hyvä runko ensimmäiseksi kameraksi.

Uudet objektiiivit

Eiväthän nämä aivan minun budjettiini sovi, mutta listaan kuitenkin. Eniten hämmästyttää tuo 70-300 mm, josta on jo olemassa ei-L  -versio, jonka kuvanlaatu yltää lähes L-tasolle monien arvostelujen mukaan. Kalansilmä on myös mielenkiintoinen, muuten voinkin todeta yhteisesti kaikista: järjettömän kallista.

• EF 70–300 mm f/4-5,6L IS USM, suositushinta 2 049 euroa.
• EF 8–15 mm f/4L Fisheye USM –kalansilmäobjektiivi, suositushinta 1909 euroa.
• EF 300, suositushinta 8 970 euroa.
• EF 400, suositushinta 14 269 euroa.
• EF 1,4x III ja EF 2x III, molempien suositushinta 680 euroa.

En väitä, että kirjoitan itse täydellistä suomen kieltä. Harvoin edes pyrin siihen. En käytä teksteissäni oikolukua ja niissä on virheitä. En kuitenkaan ymmärrä bloggaajia ynnä muita, joilla kirjoittamisesta ei meinaa tulla yhtään mitään.

Törmään joskus blogeihin, jotka saattaisivat kiinnostaa minua aiheen kannalta. Kiinnostus kuitenkin lopahtaa usein siinä vaiheessa, kun klikkaan jotakin postausta ja alan lukemaan. Tekstistä puuttuu pilkkuja, kielioppivirheitä on vähintään yksi joka lauseessa ja järkevistä virkerakenteista ei ole tietoakaan. Kyllä, tiedän, olen netissä. Ei se ole silti mikään syy kirjoittaa kuin pikkulapsi.

Yllä olevan esimerkin kaltaisissa tapauksissa poistun sivustolta alta aikayksikön. Tekstin laatu kertoo kirjoittajasta hyvin paljon. Onko kirjoittaja kenties laiska? Onko hän käynyt ollenkaan koulussa? Lukihäiriö on tietysti yksi syy huonoon kirjoitustaitoon, mutta se on liian harvinainen epämääräistä tekstiä suoltavien määrään nähden.

Etenkin internetin keskustelupalstoilla järjettömän tekstin kirjoittajat ovat suhteellisen yleisiä. Huonosti kirjoittamalla antaa itsestään tyhmän kuvan eikä keskustelu voi kantaa hedelmää, jos toisen tuottamaa tekstiä on lähes mahdotonta lukea. Usein tämänkaltaisissa tapauksissa muut keskustelijat eivät juurikaan noteeraa huonosti kirjoittavaa keskustelijaa. Jos noteeraavat, olettavat he tämän olevan lapsen tasolla ja kohtelu on sen mukaista. Luonnollinen seuraus tästä on se, että huonosti kirjoittava hermostuu ja keskustelusta ei tule lopulta mitään.

Luettelen seuraavaksi muutamia typeriä virheitä, jotka pistävät usein silmään muiden virheiden ohella.

• Enään -> Koittakaa nyt jo ymmärtää, että se kirjoitetaan ENÄÄ.

• Verbi omata  –> Omaan auton. vrt. Minulla on auto.

• Yhdyssanavirheet…

• Omistusliitteet puuttuvat -> Minun kirja. vrt Minun kirjaNI.

Viimeisenä muttei vähäisimpänä, suomen kielen potentiaali. Älkää käyttäkö sitä, jos ette osaa!

• Esimerkkejä väärinkäytöksistä:

(En ymmärrä, miten noin voisi edes kirjoittaa… mutta kun jotkut kirjoittavat niin onhan se mahdollista.)

• Oikein:

Liikenteenohjaus ja yleensäkin tapahtuman järjestelyt olivat harvinaisen huonosti hoidettu. Ihmiset eivät tienneet minne mennä ja mistä esim. bussit lähtevät. Seurauksena oli luonnollisesti melkoiset ruuhkat. Itse pääsin lentoasemalta pois suhteellisen nopeasti, mutta sinne jäi vielä arviolta yli tuhat ihmistä bussikyytiä/vastaavaa odottamaan. Toivottavasti eivät joutuneet kovin kauaa odottelemaan.

TIAS 2010 -kansiosta löytyy 28 kuvaa, joita pääsee katselemaan allaolevia kuvia klikkaamalla. Onnistuneita kuvia oli todella paljon, joten lisää tulee kunhan saan muokattua loput kuvat julkaisukelpoisiksi.